Keiteleen investointi on metsänomistajalle tulevaisuusvakuutus
Kuvat: Keitele group kuva-arkisto
Keiteleen sahan uusi 40 miljoonan euron investointiohjelma lisää sahan tuotantoa 50 prosenttia. Investointiohjelman merkittävin osa on muuhun tuotantoon verrattuna pieneksi jääneen paketointi- ja lajittelulaitoksen uusiminen. Sen kautta laitoksen koko sahauskapasiteetti saadaan täyteen käyttöön. Samalla lisätään sahatavaran kuivauskapasiteettia sekä parannetaan varastointia ja tehdaslogistiikkaa.
Investoinnin vaikutus Keiteleen kilpailukykyyn on merkittävä. Investointi tehdään ”vastasykliin” laskusuhdanteessa, jolloin rakentamiskustannukset ovat pienemmät ja tuotanto alkaa toivon mukaan samalla kuin sahatavaran kysynnän nousukin. Väärin ajoitettu mittava investointi olemassa olevan tehdasalueen ytimessä johtaisi vääjäämättä tuotannon menetyksiin hyvässä suhdanteessa ja heikentäisi siten kannattavuutta ja pienentäisi puun käyttöä.
Toimitusjohtaja Matti Kylävainion mukaan investoinnin vaikutusta kustannuskilpailukykyyn voi tarkastella vaikkapa poistojen kautta. Esimerkiksi Metsä Group on investoinut Raumalle ja Junnikkala Ouluun, molemmat uuteen tehtaaseen. Metsä Groupin ilmoituksen mukaan investoinnin suuruus on 260 miljoonaa euroa, millä on luvattu 750 000 kuutiota kapasiteettia. Junnikkalan luvut ovat yli 100 miljoonaa euroa ja 300 000 kuutiota.
”Jos katsotaan 20 vuoden aikajänteellä, kilpailijoiden antamien tietojen mukaan heillä poistosta aiheutuva rasite on 18–25 euroa tuotettua sahatavarakuutiota kohti, kun se tällä meidän investoinnillamme on 10 euroa kuutiota kohti”, laskee Kylävainio. Poistorasite kuvaa investointikustannuksen vaikutusta tulevaan kilpailukykyyn.
Kylävainion mukaan poistot ovat sahan kolmanneksi suurin kuluerä tukin ja tuotelogistiikan jälkeen.
Investoinnin tavoitteena on kapasiteetin noston ja kilpailukyvyn parantamisen lisäksi painaa palkkakulut alle viiteen prosenttiin liikevaihdosta.
Investointi poistaa useita pullonkauloja
Investointiohjelman kautta Keiteleen sahan vuosittainen sahatavaran tuotantokapasiteetti nousee reilusta 400 000 kuutiometristä 600 000:een, jos ajetaan viitenä päivänä viikossa kahta vuoroa päivässä. ”Vuorojärjestelyillä tuotantoa saadaan enemmänkin”, sanoo Kylävainio.
Nykyinen paketointi- ja lajittelulaitos otettiin käyttöön vuonna 1998, minkä jälkeen tehtaalle rakennettiin pienpuun sahauslinja vuonna 2003. Pienpuulinjan kapasiteettia nostettiin vuonna 2022.
”Ennen investointia sahattiin 130 metriä minuutissa, investoinnin jälkeen 200 metriä”, sanoo Kylävainio.
Paketointi- ja lajittelulaitosta on jouduttu käyttämään äärirajoilla, seitsemänä päivänä viikossa. Siitä huolimatta tavaraa on ajettu laitoksen ohi suoraan liimapuutehtaalle ja höyläämöön.
Toisaalta, osa pienpuulinjalle sopivista puista on jouduttu sahaamaan suurille puille sopivalla pääsahalla. Kun pienpuulinjan kapasiteetti saadaan täyteen käyttöön, pääsaha voidaan vapauttaa suurille puille, mikä sekin lisää tuotantoa.
Päätös investointiohjelmasta tehtiin toukokuussa. Maanrakennustyöt alkavat syksyllä, laiteasennukset ensi toukokuussa ja käyttöön investointi otetaan vuodenvaihteessa 2025–26.
Tukkia on tulossa markkinoille lisää
Sahan suurin menoerä on raakapuun hankinta. Investointi nostaa raakapuun kysyntää 400 000 kuutiota ja tukkipuun käyttö Keiteleen sahalla kasvaa lähes 1,3 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Valtaosa lisääntyvästä puunkäytöstä on kuusitukkia.
Kylävainio ei epäile puun riittävyyttä, mutta perustelee sitä yllättävästi sellu- ja energiapuun kasvavalla kotimaisella kysynnällä. Siihen on johtanut Venäjän kymmenen miljoonan kuution vuosituonnin loppuminen ja investoinnit, joista tärkeimmät ovat Metsä Groupin Kemin sellutehdas ja Stora Enson Oulun kartonkikone. Ne lisäävät sellupuun kysyntää kuudella miljoonalla kuutiolla vuodessa.
Lisäksi polttoturpeen korvaaminen puulla luo konsulttiyhtiö Afryn arvion mukaan pienpuulle 2,8 miljoonan kuution vuotuisen lisäkysynnän. ”Toki metsäsektorilla on alasajojakin, mutta niiden vaikutus on kokonaisuudessa pieni verrattuna Venäjän-tuonnin poistumiseen”, sanoo Kylävainio.
Kylävainio puhuu raakapuumarkkinoiden tasapainottamisesta. Suomessa hakkuista tulee normaalisti 42–47 prosenttia tukkia. 60 miljoonan kuution vuosihakkuista sitä on siis tullut 25–30 miljoonaa kuutiota. Jos sellu- ja energiateollisuuden kasvava puuntarve otetaan kotimaasta, hakkuut nousevat 80–85 miljoonaan kuutioon vuodessa.
”Tukkia tulee siis markkinoille ainakin 35 miljoonaa kuutiota, ellei enemmän, koska metsät järeytyvät koko ajan”, sanoo Kylävainio.
Tukki pitää sahata, ei polttaa tai käyttää selluun
Kasvava tukkimäärä pitäisi saada sahaukseen, Kylävainion mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen on hyväksyttävyys. ”Ilmastosyistä kaikki rakentamiseen kelpaava tukkipuu pitäisi ohjata sahoille. Näin puusta saadaan mahdollisimman pitkäikäisiä tuotteita. Tämä tukee myös kiertoajan pidentämistä, mitä halutaan sekä ilmastosyistä että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi”, sanoo Kylävainio.
Metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuron mukaan tämä näkyy myös metsänomistajien asenteissa. ”Heitä tympäisee, että tukkia menee sellun tekoon tai polttoon, jopa silloin kun siitä saa tukin hinnan”, sanoo Pentinpuro. Loppukäyttö näkyy puunkorjuun tukkiprosentissa. Sahayhtiö maksimoi tukin osuuden korjuussa, kun omille laitoksille hankitaan raaka-ainetta.
Toinen syy on metsätalouden kannattavuus. Jos tukki menee sahaukseen, siitä voidaan maksaa metsänomistajalle enemmän. Tällä on myös aluetaloudellista merkitystä. Pentinpuron mukaan 400 000 kuution lisäys raakapuun ostoihin lisää hankinta-alueen puun myyntituloja arviolta 30 miljoonaa ja korjuu- ja kuljetusmaksuja kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa.
Investointiohjelman mukaan maanrakennustyöt alkavat syksyllä 2024, laiteasennukset ensi toukokuussa ja käyttöönotto vuodenvaihteessa 2025. Kuvassa Keiteleen liimapuutehdas.
Harvennushakkuille tulee lisää kysyntää
Puun hankintaetäisyys Keiteleen sahalla on Pentinpuron mukaan ollut keskimäärin sadan kilometrin kieppeillä, mutta se on jo nyt pidentynyt. ”Puuta kyllä löytyy, mutta joudumme menemään enemmän harvennuksille, joilta meidän mitoillamme saa hyvin myös tukkia”, Pentinpuro sanoo. Keiteleen sahan puunhankinta-alue kattaa Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan pohjoisosan sekä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosat.
Pentinpuron mukaan investointi on otettu ilolla vastaan metsänomistajien keskuudessa. ”Se merkitsee lisää kysyntää ja tuloja. Tällainen investointi on aina myös tietty henkivakuutus metsänomistajalle, että tulot on turvattu tulevaisuudessakin. Ilman investointeja teollisuus kuihtuisi pikkuhiljaa pois”, sanoo Pentinpuro.
investoinnin jälkeen koko Keiteleen tuotantokoneisto on vuonna 2013 aloitetun investointiohjelman ansiosta vuoden 2015 jälkeistä tekniikkaa kaikilla tuotantolaitoksilla. ”Olemme varautuneet siihen, että kilpailutilanne sahatavaramarkkinoilla jatkuu äärimmäisen tiukkana”, vakuuttaa Kylävainio.