Kulotus muokkaa metsämaata tehokkaasti
Kulotus on vanha ja hyvä metsänuudistamiskeino, joka parantaa metsän kasvua, terveyttä ja monimuotoisuutta. Kulotus vaatii kokeneen johtajan, osaavaa talkooväkeä, riittävän sammutuskaluston ja vakuutuksen. Menetelmän työläys on kuitenkin vähentänyt kulotuksen suosioon.
Kuiva, keskelle palstaa kerätty hakkuutähde syttyy erittäin nopeasti, kun metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Suomen Metsäkeskuksesta ja Keiteleen kunnanjohtaja Juha-Pekka Rusanen tarjoavat oksakasoihin ”tohoa” eli nestekaasupolttimen tulta kesäkuussa Keiteleen Kuivakannan maastossa.
Tuulen alta sytytetty tuli leviää nopeasti eri sytytyspisteistä ja valtaa alaa kuivassa maastossa. Tilanne näyttää yhtä aikaa hienolta ja samalla vähän huolestuttavaltakin. Pysyykö tuli hallinnassa rutikuivassa maastossa vai leviääkö se naapurinkin puolelle?
Voi vain kuvitella, miten isokin metsäpalo saa alkunsa pienestä kipinästä tai yhdestä salamaniskusta. Tällä kerralla ei kuitenkaan ole syytä huoleen, sillä tarkoituksella tehtävää metsämaaston metsänhoidollista kulotusta valvoo ja ohjaa kokenut kulottaja ja metsänomistaja Risto Mykkänen apunaan riittävän iso talkooporukka.
Kulotus huomioon jo korjuussa
Mykkäsen omistama, 60 metriä leveä päätehakkuualue on yhteensä 1,3 hehtaaria. Mykkäsen kertoessa väelleen tehtäviä pari hirveä ihmettelee ihmisten touhuja alueen toisella laidalla ja poistuu sitten kauemmas.
– Tämä on hyvä kulotusalue, jota tie ja ojat rajaavat. Joillain muilla mailla olisi pitänyt lisäksi tehdä metristä neljään metriin leveät palokujat, joista kuntta otetaan pois kokonaan. Oikein suunniteltu kulotus toteutuu hallitusti, kun olosuhteet pysyvät vakaina, Mykkänen tietää.
Mykkänen myi palstan puut Keitele Forestille, ja motokuskia voitiin jo ennakolta ohjeistaa tekemään työnsä kulotusta silmällä pitäen. Kulotus otettiin siis huomioon jo korjuuvaiheessa esimerkiksi hakkuutähteiden keräämisessä. Palstan reunoille on raivattu viidestä kymmeneen metriä leveä alue, jolla ei ole hakkutähteitä, vaan risut, oksat ja havut on kerätty keskelle aluetta.
Mykkänen on tehnyt kulotukseen liittyen perusteellista työtä. Aiemmin hän oli tutkituttanut, että kuusikossa oli liian vähän hivenaineita ja vain kalsiumtaso oli hyvä. Soistuneessa maassa oli paksu kuntta.
– Kulotettavan palstan vieressä on neljä vuotta sitten kulotetttu alue, jossa mänty on alkanut kasvaa hyvää vauhtia. Siitä kokemuksesta sain ajatuksen kokeilla kulotusta myös tässä viereisellä palstalla, Mykkänen kertoo.
Jatkotoimina on pinnan muokkaus syksyllä ja männyntaimien istutus seuraavana keväänä.
Metsän hoitoa tai ennallistamista
Suomessa on joskus aiempina vuosina kulotettu jopa 35 000 hehtaaria maastoa. Viime vuosina määrä on ollut vuosittain noin 300 hehtaaria. Kulotus tehdään metsänhoidollisesti tai metsän ennallistamiseksi.
– Metsänhoidollinen kulotus helpottaa metsän uudistamista. Hakkuutähteet, jätepuusto ja osa maanpinnan humuskerrosta poltetaan metsän luontaista uudistamista varten. Metsäkeskus kannustaa kulottamaan tuoreilla ja kuivahkoilla kangasmailla. Kulotusta ei kuitenkaan tehdä lehdoissa, kuivilla kangasmailla eikä soilla, johtava asiantuntija Markku Remes sanoo.
Metsänhoidollisessa kulotuksessa ravinteita saadaan maahan lisää, mikä on hyvä puuston kannalta ja vaikuttaa pitkäaikaisesti puuston kasvuun. Kun kuntta ohenee, kivennäismaan lämpö nousee ja puiden kasvu lisääntyy. Lisäksi maan happamuus vähenee ja tuhkan ravinteet ovat näin paremmin käytössä.
Kulotettuun maastoon on yleensä edullisempaa tehdä kylvö istutuksen sijaan.
Metsän ennallistamisessa poltetaan myös alueen elävä puusto. Tällaisessa luonnonhoidollisessa kulotuksessa poltetaan säästöpuuryhmiä, jolloin hiiltynyttä puuta jää pystyy sekä maahan. Näin edistetään metsän monimuotoisuutta ja pyritään mukailemaan metsän luontaista kiertokulkua.
Remes kertoo, että myös tuhohyönteisten ja -sienten lisääntymispaikat vähenevät kulotuksen ansiosta. Juurikäävän kannalta kulotus ei kuitenkaan ole kovinkaan merkityksellistä. Pintakasvillisuuden kilpailu vähenee muutamaksi vuodeksi kulotuksen jälkeen, ja metsänhoitotyö helpottuu, kun työskentelyä haittaavat hakkuutähteet on poltettu. Joillakin
alueilla kulotus lisää kuplamörskysientä.
Metsänhoidollisen kulotusalueen koolle ei ole rajoitteita, mutta kustannustehokkuus paranee alueen koon kasvaessa. Kohteen pyöreähkö muoto on kulotuksen toteutuksessa eduksi samoin kuin hyvät kulkuyhteydet.
Tarkalla työllä kunnon tulos
Kulotuksesta tulee jonkin verran kustannuksia, sillä se vaatii henkilöstöä ja sammutuskalustoa sekä asianmukaisen vakuutuksen. Kulotuksella on oltava johtaja ja kulotuksesta on ilmoitettava ennakkoon pelastuslaitokselle.
– Kulotus on tehokas, mutta kuitenkin melko työläs metsänparannuskeino. Kulotus toteutetaan kuivana aikana, jolloin on aina olemassa metsäpalon vaara. Sen vuoksi kulotuskohteen lähellä on oltava luontaisia tai kaivettuja vesipaikkoja. Kulotustyössä on oltava huolellinen ja myös muistettava kulotusalueen jälkivartiointi, Remes korostaa.
Kulotuksen voi tehdä myös metsäpalovaroituksen aikana. Tuulen alta lähdetään vastatuuleen tai alarinteeseen ja tavoitteena on kuntan hidas palaminen. Kulotettava alue voidaan polttaa myös useammalla kerralla, jolloin riskit pienenevät. Riskit harkitaan tapauskohtaisesti ja tarvittaessa paikalle järjestetään kastelua varten useita moottoripumppuja.
Kulotusta tekevillä ja vartioivilla pitää lisäksi olla mielellään tuoreista kuusenlatvoista tehdyt hosat, joilla kulotusalueen ulkopuolelle yrittävää tulta hierotaan, ei siis lyödä.
Yleensä myös kanalintujen pesät kannattaa ennen kulotusta tarkistaa ja suojata: Hakkuutähteitä poistetaan pesien luota ja pesät peitetään, pesien ympäristöä kastellaan. Samoin muurahaispesät suojataan ja niiden ympäristöä kastellaan.