Lähimetsistä turvaa taloudelle ja mielelle
Iisalmen Pörsänmäellä marjatilaa viljelevä Kati Savolainen on mainio esimerkki metsistään kiinnostuneesta metsänomistajasta. Hän kuvailee suhdettaan metsään läheiseksi ja arvostavaksi. ”Me olemme voineet asua täällä metsän kanssa satoja vuosia, ja haluan niin olevan jatkossakin.”
Metsään liittyy monta luottamussuhdetta
Paitsi tunteellinen, Savolaisen suhde metsään on myös käytännöllinen. Metsä tarjoaa marjanviljelylle suojaa tuulelta ja roskapuuksi usein miellettävä pihlaja houkuttelee pölyttäjiä. Lisäksi Savolainen käyttää haketettua vesakkopuustoa rikkasuojana marjapensaiden tyvellä.
”Ajattelen olevani sitoutunut ympäristöön. Liikun metsässä, havainnoin luontoa, tunnen nämä maat ja mannut ja saan sieltä hakkuutulojen lisäksi esimerkiksi polttopuuta.” Savolaisen uusin luonnossa liikkumisen muoto on sahahiihto. Hän siis hiihtää metsään moottorisahan kanssa, tekee siellä aikansa töitä ja hiihtää takaisin.
Hän kuvailee metsäsuhdettaan myös luottamussuhteeksi. Siinä missä hän luottaa metsän tarjoamaan suojaan ja turvaan, metsä voi luottaa hyvään hoitoon. Savolaisen metsissä on viime vuosina tehty harvennushakkuita ja hän on tyytyväinen vaikutusmahdollisuuksiinsa leimikoita suunniteltaessa. Marjatilansa yhteydessä sijaitsevissa metsissään hänelle on tärkeää myös yleinen monimuotoisuus. Kuten useimmat metsänomistajat, hän on tykästynyt tiettyihin paikkoihin ja jopa tiettyihin puihin. ”Jos minulla on esimerkiksi joku mieltä askarruttava pulma, menen pohtimaan asiaa tällaiselle paikalle. Haluan, että minulle merkitykselliset paikat jäävät koskemattomaksi, vaikkei niitä virallisesti suojeltaisikaan.”
Harvennusten lisäksi Savolaisen metsissä on tehty raivauksia ja terveyslannoituksia ostopalveluna sekä istutuksia omatoimisesti. Hän kiittää Keitele Forestin hankintaesimies Ari Sirviötä siitä, että kokee tulleensa aidosti kuulluksi metsien käyttöä suunnitellessa, ja pitää luottamussudetta myös tässä tarkoituksessa oleellisena. ”Arvomaailmaani on kuultu ja sitä on kunnioitettu.”
Kaupunkiin aikoinaan muuttanut ja synnyinseudulleen palannut marjatarhuri suhtautuu tulevaisuuteen varovaisen toiveikkaasti. Savolainen koki itse vaiheen, jolloin hän kaipasi pois maaseudulta, mutta toivoo kotitilansa siirtyvän lapsilleen, ja heidän näkevänsä sen yhtä arvokkaana.