Metsätuhot, onko Suomi Saksan tiellä?
Teksti: Simana Oy/Heikki Hamunen, kuvat: Andreas Knoll, Norbert Kleintech ja Ronald Stein
Metsätuhot: Onko Suomi Saksan tiellä?
Keski-Euroopan hyönteistuhot hätkähdyttävät myös Suomessa. Tulevaisuuteen varaudutaan parhaiten hyvän metsänhoidon ohjeilla ja sekapuustoisuutta suosimalla.
Laajat kaarnakuoriaistuhot Keski-Euroopan kuusikoissa ovat vieneet metsänomistajat ja puunjalostajat vaikeaan tilanteeseen. Näkymät ovat lohduttomat, kun kuusikot kuivuvat pystyyn.
Suomessakin metsätuhojen tulevaisuus on ajatuksissa entistä enemmän. Ennusteet puhuvat sen puolesta, että ilmaston muuttuessa kotimaassakin tullaan näkemään enemmän metsäpaloja, sienitauteja sekä kuivuuden, myrskyjen ja hyönteisten aiheuttamia tuhoja.
—Keski-Euroopan tuhot ovat monin paikoin tuhonneet paikallisten sahojen raaka-ainepohjan ja seuraamme markkinaa tiiviisti. Mutta Keski-Euroopan metsätuhot ovat kääntäneet alan katseita myös Suomessa siihen, miten turvaamme oman tonttimme tulevaisuudessa, sanoo Keitele Forestin metsäpäällikkö Ilpo Pentinpuro.
Ilmastonmuutoksen myötä metsätuhojen ennustetaan lisääntyvän, kun voimakkaiden myrskytuulien ja kuivien kausien todennäköisyys kasvaa.
Vähennä fossiilisia
Kun Pentinpurolta kysyy, miten tuhoihin voi varautua, hän muistuttaa ensimmäiseksi puun kasvattamisen olevan parasta työtä ilmastonmuutoksen ja metsätuhojen hillitsemiseen.
—Isossa kuvassa on oleellista vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Suomalaisten metsänomistajien kasvattamat puut sahateollisuuden tuotteina varastoivat ilmakehästä sidottua hiiltä parhaimmillaan vuosisatojen ajan.
Metsäpäällikkö sanoo, että ajoissa tehdyt metsänhoitotyöt auttavat metsää sitomaan hiilidioksidia nopeammin ja pitämään metsän elinvoimaisena myös tuhoja vastaan.
Pentinpuro suosittelee seuraamaan yleisiä metsänhoidon suosituksia. Ne on laadittu metsä-, ympäristö- ja ilmastoalan asiantuntijoiden kanssa tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin pohjautuen.
—Metsää uudistettaessa puulajin valinta on keskeinen osa kestävää metsätaloutta. Sopiva puulaji valitaan aina kasvupaikan mukaan.
Karu kasvupaikka ei ole kuusen
Erityisesti Pentinpuro varoittaa kuusen istuttamisesta karuille kasvupaikoille.
—Oma arvioni on, että Suomessa ei olla samalla tiellä Saksan ja Tšekin kanssa, mutta meilläkin on petrattavaa.
Suurin korjausliike tulee hänen mukaansa tehdä siinä, että kuusta ei istuteta liian karuille kasvupaikoille.
—Etenkin kuivina kesinä tällainen olisi selvä riski hyönteistuhojen takia. Onneksi tervetullutta muutosta on jo tapahtunut, kun kuusen osuus viljelystä on vähentynyt ja männyn kasvanut.
Pentinpuro vinkkaa, että yksittäisen uudistusalan sisällä voi olla mahdollista käyttää yhden puulajin sijaan vaikka kahta.
—Jos alue on toisessa päässä karumpaa, sinne voi istuttaa mäntyä. Toisen, rehevämmän pään voi uudistaa kuuselle. Itse laitan kuusen istutuksen yhteydessä maahan myös männyn siemeniä, jotta kohteelle ei kasva pelkästään kuusia.
Lämpimät ja kuivat kesät toivat suotuisat olosuhteet kirjanpainajille Keski-Euroopassa.
Kuvioista mikrokuvioita
Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Miina puhuu puulajien sekakasvatuksen ja ”mikrokuvioinnin” puolesta.
Hän ennakoi, että jatkossa yksittäisillä uudistusaloilla tullaan näkemään entistä useammin eri uudistamismenetelmien yhdistelmiä.
—Esimerkiksi kahden hehtaarin uudistamisala voidaan kuivemmassa osassa käsitellä laikuttamalla ja kylvämällä männynsiementä. Viljavampi pää mätästetään ja istutetaan kuuselle.
Miina työskentelee maa- ja metsätalousministeriön hankkeessa, jonka on määrä koota tietoa metsänviljelyssä käytetyn puulajiston monipuolistamiseksi.
Hankkeen taustalla on muun muassa tarve etsiä korvaajia kuuselle, sillä riskit kirjanpainajatuhojen ja ennustettujen kuivien kesien yhdistelmästä arveluttavat.
—Muuttuvan ilmaston riskit ovat jotakin sellaista, mitä emme ole koskaan aikaisemmin nähneet. Kaikki temput on syytä tehdä, että kuusta ei viedä liian karuille aloille, Miina sanoo.
Tutkimustietoa tulossa
Miina alleviivaa, että sekapuustoisuus ei tarkoita sitä, että Suomen metsiin lähdettäisiin laajemmin istuttamaan uusia puulajeja. Hän puhuu täsmämetsätaloudesta, jossa hyödynnetään nykyisiä puulajeja.
—Jo se olisi edistysaskel, jos käyttäisimme jatkossa kolmea yleisintä puulajia monipuolisemmin ja tarkemmin. Täsmämetsätalous voi tarkoittaa, että yhdellä kuviolla käytetään käytännössä kolmea, kahta tai vain yhtä puulajia.
Tärkein sääntö sekapuustoisuuden rakentamisessa on sama kuin yleensäkin metsänuudistamisessa.
—On hyvä käyttää paikalliseen ilmastoon, kasvupaikan viljavuudelle ja maalajille parhaiten soveltuvia alkuperiä ja puulajeja.
Nykytiedon mukaan sekametsä ei sinällään ole tae suuremmasta hiilensidonnasta, mutta vaikutus voi tulla kiertotietä.
—Sekametsät kestävät paremmin muuttuvan ilmaston tuuli-, hyönteis- ja kuivuustuhoja kuin yhden puulajin metsät. Jos ja kun niin käy, niin ne ovat myös hiilensidonnan kannalta parempi ratkaisu.
Miina sanoo, että 2020-luvun olosuhteisiin päivitettyä tutkimustietoa sekametsien perustamisesta julkaistaan ensi vuoden aikana.
Tavoitteena on, että uutta tietoa liitettäisiin kaikille metsänomistajille avoimeen Metsään.fi-verkkopalveluun. Palvelusta voi katsoa suosituksia, miten soveliaita metsänomistajan omat maat ovat sekapuuston kasvattamiseen. Samoin palvelun on määrä tarjota ehdotuksia, mitä menetelmää käyttää, kun metsä uudistetaan mäntyä, kuusta ja koivua kasvattamalla.