Tunnistatko tuholaisen – katso kolmen tuhohyönteisen jäljet!

Lähde: LUKE, Kuvat: Ylioja/Luke

Okakaarnakuoriainen kuivattaa männyn latvan. Kuusentähtikirjaaja ja kirjanpainaja kiusaavat kuusia.     

 

Kirjanpainaja

 

Tunnistaminen: Alkukesällä ruskea, kahvinporomainen, hyönteisen runkoon iskeytymisestä kertyvä puru kuusen tyvellä tai kaatuneella rungolla on näkyvin merkki. Aikuisten ja kuoriaisten mukanaan tuoma sinistäjäsieni tukkii vedenkulun puussa, jolloin puu kuivuu. Aikuisten ja toukkien kaivamat syömäkuviot kuoren alla aiheuttavat kaarnan irtoamista. Neulaset punertuvat ja harmaantuvat.

 

Tuhot ja levinneisyys: Varttuneiden kuusten merkittävin tuhohyönteinen. Tuulenkaatojen sekä kuuman ja kuivan sään myötä runsastuessaan se voi massaiskeytymillään tappaa kuusia jopa muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Myös kuusikon juurikääpäisyys todennäköisesti heikentää kuusen vastustuskykyä kirjanpainajaa vastaan. Vuonna 2022 kirjanpainajan takia hakattiin metsää metsäkeskuksen tietojen perusteella 2 834 hehtaarilla eri puolilla maan eteläistä puoliskoa.

 

Torjunta: Kuusen viljelyä liian kuivilla kasvupaikoilla tulee välttää ja lehtisekapuustoa kannattaa suosia. Kuusia on syytä tarkkailla etenkin myrskytuhojen sekä lämpimien ja kuivien kesien jälkeen. Hyönteisen valtaamien tuoreiden tuulenkaatojen ja latvukseltaan vihreiden puiden poiskuljetus alkukesällä vähentää kirjanpainajien määrää. Syys-toukokuussa korjattu tai esimerkiksi lumi- ja tuulituhoissa metsään kaatunut kuorellinen kuusipuutavara tulee poistaa metsästä 10 kiintokuutiometriä/ha ylittävältä osalta metsätuholain määräajoissa. Kesä-elokuussa kaadettu kuusipuutavara on kuljetettava pois metsästä eteläisimmässä Suomessa 30 päivän kuluessa hakkuusta.

 

 

Kirjanpainajan puruja kaatuneella rungolla.

 

 

Kirjanpainajan syömäkuvioita kuusen kuoressa.

 

 

Kuusentähtikirjaaja

 

Tunnistaminen: Selvästi kirjanpainajaa pienempi, minkä seurauksena kuusen rungolla oleva pölymäinen puru on hienompaa kuin kirjanpainajalla. Kuoren alla syömäkuvio alkaa iskeytymiskohdasta tähtimäisenä ja jatkuu pitkinä kaarimaisina emokäytävinä.

 

Tuhot ja levinneisyys:

 

Iskeytyy nuoriin kuusiin tai isojen kuusten latvoihin ohuen kuoren alle etenkin karuilla kasvupaikoilla, jolloin latvus alkaa kuivua. Tuho voi kuivattaa koko puun, mutta isojen kuusten tyvet voivat säilyä elävinä vuosia, vaikka latvuksen yläosa kuivuukin. Yleisin kaarnakuoriainen ja iskeytyy myös mäntyjen hakkuutähteisiin.

 

Torjunta: Iskeytymistodennäköisyyttä harvennushakkuun jälkeen voi arvioida tarkkailemalla tähtikirjaajaesiintymiä lähimetsissä. Koska harvennushakkuut alentavat kasvamaan jääneiden kuusten vastustuskykyä tilapäisesti, nuorten kuusikoiden harvennuksia tulee välttää kuusentähtikirjaajan parveiluaikana ja juuri ennen sitä. Hakkuutähteiden korjuu polttopuuksi vähentää tähtikirjaajille soveltuvaa lisääntymismateriaalia. Puutavaran varastoinnissa ja tuulenkaatojen korjuussa tulee noudattaa metsätuholain määräaikoja.

 

Kuusentähtikirjaajan purukasoja. 

 

 

Kuusentähtikirjaajan emokäytäviä ja niistä lähteviä toukkakäytäviä.

 

 

Okakaarnakuoriainen

 

Tunnistaminen: Iskee männyn latvoihin ja hakkutähteiden oksiin, tuulenkaatoihin ja heikentyneisiin pystypuihin, joista purun täyttämät emokäytävät ovat nähtävissä kuorta vuolemalla. Kuoriaisen istuttama sinistäjäsieni estää vedenkulkua puuaineessa, ja mänty alkaa kuivua latvasta alkaen. Sinistymä ulottuu sydän- ja mantopuun rajaan asti ja alentaa sahatavaran ja massan arvoa.

 

Tuhot ja levinneisyys: 2000-luvulta lähtien laji on runsastunut Itä-Suomen lisäksi etenkin Etelä-Suomessa. Esiintymät ovat tyypillisesti yksittäisiä tai pieniä puuryhmiä. Kuoriainen tappaa pystypuita, joita kiusaa kuivuus, paahde ja mahdolliset taudit kuten männyn tyvitervastauti sekä uusi tulokas havuparikas. Saaristossa ja maan lounaisosissa okakaarnakuoriainen on merkittävä osatekijä havaituissa mäntykuolemissa.

 

Torjunta: Suojaamaton ja kuorellinen havupuutavara tulee kuljettaa pois metsästä metsätuholain määrittämällä tavalla. Kuoriaisen valtaamat puut punertuvat loppukesällä, mutta Etelä-Suomessa kuoriaiset ovat tuolloin jo todennäköisesti poistuneet puista, eikä puiden poistaminen vaikuta enää esiintymää hillitsevästi.

 Okakaarnakuoriaisen parittelukammiosta lähtee useita emokäytäviä.

 

Okakaarnakuoriaisen käytäviä.

Lähde: LUKE

Kuvat: Ylioja/Luke