Puu liikkuu, hevosvoimat hallitsee Maiju Piippo
Yhdeksänakselinen puutavara-auto kulkee hitaasti eteenpäin maalaismaisemaa halkovaa kapeahkoa soratietä. Yhdistelmän 730-hevosvoimainen diesel ilmaisee, että sillä on tekemistä riittävästi, kun metsätien varresta on siirtymässä täysi kuorma tuoretta tukkipuuta sahalle. Kuljettaja Maiju Piippo painaa kaasua, ja lähes 76-tonninen massa tottelee nöyrästi.
Kuljetusala oli Maiju Piipon haaveena pienestä lähtien, vaikka kotiväki vähän varoitteli, että alan työt voivat olla rasittaviakin. Piippo suoritti kuljetusalan ammattitutkinnon ja yhdistelmäajoneuvonkuljettajan perustutkinnon Ylä-Savon ammattiopistossa.
– Ajoin sen jälkeen soraa ja turvetta yhdistelmäajoneuvolla. Kuulin tuttavilta ja kavereilta mielenkiintoisia tarinoita ja juttuja nimenomaan puutavaran ajosta ja päätin kokeilla työtä puutavara-auton ratissa, Piippo kertoo.
Itsenäisiä työpäiviä, vaihtelevia ajoreittejä
Pari syksyä sitten Piippo suoritti puutavarakuljetuksen ammattitutkinnon. Käytännössä opiskelu tapahtui hänen nykyisen työnantajansa eli Kuljetus ja Maansiirto Niskanen Oy:ssä ensin työkokeiluna ja sitten oppisopimusopiskeluna, joten töihin pääsi kiinni varsin nopeasti.
Piipon mukaan ammattiopiston opettajat ja kuljetusliikkeen opiskelun ohjaajat olivat hyviä ja kannustivat mukavasti alalle.
– Auton puutavaranosturin käyttö tuntui aluksi vaikealta, mutta ahkera harjoittelu auttoi siinäkin. Nostaminen vaikuttaa yksinkertaiselta työltä, mutta se vaatii muun muassa hahmotuskykyä, tarkkuutta ja hivenen rohkeuttakin, kun auto kallistelee nostokuorman painosta, Piippo kertoo.
Ison yhdistelmäauton käyttäytyminen pitää hallita kaikilla keleillä ja tiestön ja puutavaralaanien kunto osata arvioida. Yhdistelmän kääntäminen ja ajaminen myös pienillä metsäteillä vaatii taitoa ja tarkkuutta.
– Vaikka tässäkin työssä on aikataulut, työ puutavarakuljetuksissa on itsenäistä ja vapaata ja jotenkin rauhallisempaa kuin esimerkiksi sorarekan ratissa. Työn vaativuus ja haasteellisuus ovat sen hyviä puolia. Myös erilaiset, vaihtelevat ajoreitit tekevät jokaisesta työpäivästä erilaisen.
Kuljettajat tekevät aina viikon aamuvuoroa, viikon iltavuoroa. Vuoronvaihtopaikat sovitaan erikseen, mutta aika usein vaihto tehdään autohallilla Iisalmessa.
Työvuoron alussa Piippo selvittää ajojärjestelijän kanssa vuoron aikana ajettavat reitit ja haettavat kuormat. Toimiva tietokoneyhteys on työnteon perusta, sillä rekan tietokoneen karttapaikannin näyttää tukkipinojen sijainnin ja opastaa kohteelle.
Niskasen autot ajavat tukkeja muun muassa Keitele Timberin sahalla Keiteleelle. Pääasiassa ajot ovat Pohjois-Savon alueelle.
Naiset pärjäävät hyvin myös puutavara-ajossa
Kuljetusala on edelleen varsin miesvaltainen, mikä näkyy myös suhtautumisessa naispuoliseen kuljettajaan.
– Jotkut miespuoliset kollegat suhtautuvat ihan reilusti ja joillekin se, että alalle on tullut nuoria naiskuljettajia, tuntuu olevan aika hankalaa. Tämä ei liity mitenkään ihmisten ikään, vaan se on suhtautumiskysymys, 24-vuotias Piippo tokaisee.
Pyöränkettinkien laitto vaatii voimaa ja sidontaliinat menevät kohdilleen oikealla tekniikalla. Piippo kertoo, että myös kuorma-auton renkaanvaihto pitää osata ja sitä on myös harjoiteltava.
Työtä riittää tekevälle ja sinnikkäälle
– Tämä työ tuntuu todella kiinnostavalta, tätä olen aina halunnut tehdä ja olen tyytyväinen työhöni. Katsotaan nyt sitten, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
– Töitä tällä alalla riittää. Jos ala suinkin kiinnostaa, kannattaa siihen tutustua tarkemmin. Yhdistelmää ajamaan oppii vain ajamalla ja vaatii kovaa työtä ja sinnikkyyttä päästä ajamaan puutavara-autoa. Tärkeä asia alalla pyrkivälle on oma halu tehdä tätä, Piippo korostaa.
Maiju Piippo on kotoisin Kiuruvedeltä, jossa hän nykyisinkin asuu. Hänen vapaa-aikaansakin kuuluu hevosvoimien hallinta, sillä tallissa on kolme hirnuvaista liinaharjaa.
